Hoitotieteen tutkimusmenetelmät

a) Muuttuja: Kvantitatiivisessa tutkimuksessa mitataan muuttujia ja tarkastellaan niiden välisiä yhteyksiä. Muuttujat voivat olla riippumattomia eli selittäviä, kuten ikä, sukupuoli, koulutus tai tehty toimenpide. Selittävät muuttujat eivät ole riippuvaisia tutkittavasta ilmiöstä, vaan ne ovat niitä tekijöitä jotka aiheuttavat muutoksia ja vaikuttavat tuloksiin ja selittävät tutkittavaa ilmiötä. Riippuvat eli selitettävät muuttujat, kuten vastaajan tyytyväisyys hoitoon tai kivun lievittyminen hoidon ansiosta sen sijaan ovat riippuvaisia tutkittavasta ilmiöstä ja sen muista muuttujista. Väliin tulevia muuttujia voivat olla koehenkilöiden oppiminen tai motivaatio koe- tai havainnointitilanteessa, henkilön älykkyystaso, tarpeet, persoonallisuus, tunnetilat tai vaikkapa jäätelönkulutuksen suhde hukkumiskuolemiin. Väliin tulevat muuttujat ovat yleensä vaikeita havainnoitavia, mutta koeolosuhteiden huolellisella järjestelyllä niiden vaikutus voidaan minimoida. 

b) Toimintatutkimus: Tutkimusstrategia, jonka tarkoituksena on vaikuttaa parantavasti ja kehittävästi tutkimuskohteeseen, sen toimintaan tai ympäristöön. Tutkija on tiiviissä yhteistyössä tutkimuskohteen toiminnan kanssa, ja hänen rooli on paitsi tehdä tutkimusta myös keksiä mahdollisia kehittämismahdollisuuksia. Hoitotieteessä toimintatutkimusta on sovellettu esimerkiksi Päivi Löfmanin (2006) väitöskirjatutkimuksessa, jossa kehitettiin toimintamalli reumapotilaiden itsemääräämisen edistämiseksi. Havaittiin, että kehittämistyö tuki potilaiden itsenäistä päätöksentekoa ja vastuun ottamista. 

c) Menetelmätriangulaatio: Menetelmätriangulaatiolla eli metodologisella triangulaatiolla tarkoitetaan useamman kuin yhden tutkimusmenetelän tai aineistonkeuumenetelmän käyttöä yhden ilmiön tutkimisessa. Menetelmät voivat olla toisiaan täydentäviä tai tarkastella asiaa täysin eri näkökulmasta. Käyttöä perustellaan usein sillä, että yksittäisellä menetelmällä ei tavoiteta riittävän kattavaa kuvaa tutkittavasta kohteesta. Esimerkki tutkimusaiheesta, jossa menetelmätriangulaatiota voitaisiin käyttää on nuorten alkoholin käyttö. Aihetta voisi selvitellä ensin kyselylomakkeella, jolla hahmotetaan ongelman yleisyys, ja sen jälkeen havainnoimalla ja haastattelemalla, jolloin päästään lähemmäs nuorten omia näkemyksiä asiasta. Menetelmätriangulaatiota on kritisoitu siitä, että eri tutkimusmenetelmien taustafilosofiat sisältävät erilaisia ihmiskäsityksiä, ja ovat sen vuoksi yhteensovittamattomia. 

d) Reliabiliteetti: Reliabiliteetti tarkoittaa mittaustulosten pysyvyyttä, eli toistettavuutta, ei- sattumanvaraisuutta. Mittarin reliabiliteettia voidaan arvioida mittarin sisäisen johdonmukaisuuden (esim Cronbahin alfakertoimen avulla), pysyvyyden (kyky tuottaa sama tulos eri mittauskerroilla) ja vastaavuuden näkökulmista (kahden eri mittaajan tuottama yhteveväinen mittaustulos). Alhainen reliabiliteetti voi kertoa esimerkiksi virheellisestä mittavälineestä tai sen väärästä tulkinnasta. 

a)  Leikki-ikäisten lasten kokeman sairaalapelon tutkimiseen sopisi mielestäni laadullinen lähestymistapa, koska siinä pyritään ymmärtämään kohteen laatua, ominaisuuksia ja merkityksiä kokonaisvaltaisesti. Ainestonkeruuenetelmänä voisi käyttää havainnointia, jonka lähtökohtana on halu ymmärtää kokemaansa ja näkemäänsä ja siten hahmottaa ympäristöään. Aineiston keruuseen voi käyttää myös haastattelua. Tähän voisi sopia puolistrukturoitu yksilöhaastattelu, koska kyse on lapsista.

b)  Koulutuskokeilun vaikutusten tutkimista hoitotyön opiskelijoiden työelämävalmiuksiin voisi toteuttaa määrällisellä lähestymistavalla. Tutkittaviksi tulisi valita joukko sellaisia opiskelijoita jotka ovat olleet mukana koulutuskokeilussa ja joukko niitä jotka ovat opiskelleet perinteisen ohjelman mukaisesti. Näin voitaisiin verrata tuloksia keskenään ja tehdä johtopäätöksiä siitä johtuvatko ne kokeilusta. Uskoisin, että kyselylomakkeella saisi pätevää tietoa tämän tyyppisessä tutkimuksessa ja vastaajajoukko voisi olla suhteellisen suuri.

# Mittarin tulee mitata tutkimusilmiötä kattavasti, täsmällisesti ja luotettavasti. Koko tutkimuksen luotettavuuden perusta on mittarin sisältövaliditeetti. Sisältövaliditeettia arvioitaessa tarkastellaan mittaako mittari sitä ilmiötä, jota sen on tarkoitus mitata, onko valittu oikea mittari, onko käsitteet operationalisoitu luotettavasti, millainen on mittarin rakennevaliditeetti. Kun mietitään mittaako mittari oikeaa ilmiötä, on arvioitava onko mittari riittävän kattava, vai jääkö jokin ilmiön osa-alue mittausten ulkopuolelle. Olemassa olevan valmiin mittarin tulee olla riittävän tuore, jotta se mittaa oikeita asioita. Teoreettisten käsitteiden operationalisointi edellyttää kattavaa perehtymistä kirjallisuuteen. Jokaiselle mittarin muuttujalle on oltava perustelu kirjallisuudessa (lähteet!). Mittarin rakennevaliditeetin arviointi on erityisen tärkeää silloin, kun tutkimusta varten laaditaan uusi mittari. Tutkimusilmiöstä jäsenneltyjen osamittarien pätevyyttä arvoidaan faktorianalyysin avulla. Mittarin toimivuutta ja luotettavuutta testataan ennen varsinaista tutkimusta pilottitutkimuksella, jossa kohdejoukoksi otetaan pieni vastaajajoukko. 

# Tutkimuksen eettisyys on kaiken tieteellisen toiminnan ydin. Eettiseen vastuullisuuteen kuuluu tutkimusaineiston hankinnan ja tutkimuksen kaikkien vaiheiden tarkka ja rehellinen tuottaminen. Laadullisessa tutkimuksessa esiin nousevia eettisiä kysymyksiä voi olla luottamuksellisuus ja anonymiteetti. Tutkijan tulee käsitellä saatuja tietoja luottamuksellisesti, ja huolehtia siitä ettei tutkimukseen osallistuvien henkilöllisyys paljastu myöskään tulosten julkaisuvaiheessa. Periaatteena on, että henkilöllisyyden paljastuminen tehdään mahdollisimman vaikeaksi. Myös tutkimuksen analyysi- ja raportointivaiheessa voi nousta esiin eettisiä kysymyksiä. Esimerkiksi analyysivaiheessa tutkijan on toimittava siten, ettei litteroiduissa haastatteluissa ole nähtävissä tutkittavien oikeita nimiä.Tutkimusprosessista on pyrittävä tekemään ”läpinäkyvää”, jotta myös eettiset kysymykset on mahdollista arvioida. Tutkijan on tuotava esille prosessien eteneminen, pelkkä tulosten raportointi ei riitä. 

Lähteet: 

fsd.uta.fi
www2.amk.fi
www.mit.jyu.fi
Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2009. Tutkimus hoitotieteessä. WSOYpro