Opetuksen ja oppimisen arviointi ja etiikka

Johdanto

Tässä on lyhyt kooste Opetuksen ja oppimisen arviointi ja etiikka- kurssin luennoista sekä tenttikirjasta Hyvä, paha arviointi. Aiheet eivät mene mitenkään järjestyksessä luentojen mukaan, koska luentodiat laitettiin jostain syystä (!) Moodleen vasta kurssin jälkeen, joten omia luentomuistiinpanoja oli jotenkin vaikea jälkikäteen yhdistää dioihin. Valitsinkin sitten muutaman keskeisen aiheen ja täydensin tietoja tenttikirjan avulla. Luentoja oli yhteensä viisi, joista pääsin osallistumaan neljälle. Arvioinnin eettiset periaatteet olen vain lähinnä luetellut tässä, vaikka aihe saattaa olla tentin kannalta tärkeämpi… Puhuimme eettisistä periaatteista ensimmäisessa ryhmätapaamisessa ja valmistauduimme lukemalla aiheesta artikkeli etukäteen. Mutta kirjoitan tätä postausta vähän viimehetkessä, koska tentti on huomenna aamulla, joten en ehtinyt keskittyä siihen enempää. Mutta kerrankin olen iloittautunut ensimmäiseen tenttimiskertaan :)

Mitä on arviointi?

Arviointi on arvon antamista, ansion määrittämistä. Jos opettaja ei päädy johonkin arvottavaan johtopäätökseen, hän ei sanan varsinaisessa merkityksessä arvioi. Opettaja ottaa kantaa hyödyistä, ansioista, arvosta ja merkittävyydestä: Mihin oppilaat ovat yltäneet, ja missä heidän tulisi vielä pinnistellä. Arviointiin liitetään aina mielipide ja asenteet, kyse on siis tulkinnasta, mikä tekee sen subjektiiviseksi. Praktisessa filosofiassa tehdään kahtiajako arvojen välille:

Objektiiviset

• ovat absoluuttisia, niistä ei keskustella

• lähtökohta on usein yliluonnollinen

• voivat olla jumalallisia ilmoituksia

• pysyvät muuttumattomina sukupolvesta toiseen (esim. tavat, säännöt),    vaikka vallankäyttäjät vaihtuisivat

• jos tavoitetta ei saavuteta, toiminta on väärää

Subjektiiviset

• suhteellisia, voidaan keskustella

• ihmiset ovat omissa mietelmissään tulleet päätelmiin

• voivat muuttua

• jos tavoitetta ei saavuteta, arvot ehkä väärin

Arvioinnissa mitataan yleensä kognitiivisia, ja vain siinä hetkessä ilmeneviä konkreettisia taitoja, eikä esimerkiksi ajatteluun tai tunne-elämään liittyviä taitoja. Mutta valitsemalla menetelmät ja ajoitus sopivasti, arviointi voi olla itsessään oppimistilaisuus.

Hyvällä arviointitoiminnalla on itsellään tärkeitä arvoja, kuten reiluus ja oikeudenmukaisuus. Kaikilla oppilailla tulisi olla periaatteessa samat mahdollisuudet menestyä, ja arvioinnin tulisi erotella opiskelijoita sillä perusteella, mitä he ovat saavuttaneet tarkoitetuista oppimistuloksista. Arviointikäytännöt eivät saa syrjiä opiskelijoita ja asettaa jotain yksilöä tai ryhmää eriarvoiseen asemaan. Arvioinnin vaatimuksiin kuuluu myös validius ja reliaabelius. Validiteetti tarkoittaa että tulee arvioida sitä, mitä todella tahdotaan arvioida. Reliabiliteetti tarkoittaa arvioinnin kykyä välttää sattumanvaraisuutta. Eli koetulokseen ei saa esimerkiksi vaikuttaa kuka opettaja on ja miten virkeänä tai väsyneenä hän on korjannut koepaperin. Arvioinnin on tärkeää olla myös läpinäkyvää, eli siihen ei saa sisältyä piilotavoitteita tai ilkeitä yllätyksiä. Hyvä arviointi motivoi oppimaan. Sen tulee auttaa opiskelijaa suunnittelemaan ja järjestelemään oppimistaan pitkin opintojen kulkua eikä vain juuri ennen kokeita. Arvioinnin pitää myös olla vaativaa ja mahdollistaa erinomaisuuden osoittamisen. Tutkimusten mukaan opettajan odotukset vaikuttavat oppilaiden oppimistuloksiin. Jokaisella opiskelijalla pitää olla mahdollisuus menestyä jos hän on työskennellyt tehokkaasti ja ahkerasi, mutta läpäiseminen ei saa olla automaattista eikä kehuminen itsestäänselvää.

Arvioinnin eettiset periaatteet

Arviointieettiset periaatteet voidaan jäsennellä Kitchenerin (1984) sekä Newmanin ja Brownin (1996) mukaan 1. autonomian kunnioittamiseen (—> oikeus ja velvollisuus), 2. vahingon välttämiseen (—> kohtuuttoman haitan ja tarpeettomien sivuvaikutusten välttäminen ei negatiivisten tulosten välttely), 3. hyvän tekemiseen (—> arvioija joutuu pohtimaan kenen kannalta hyvää pitäisi edistää) 4. oikeudenmukaisuuden turvaamiseen (—> reiluus, kohtuullisuus, tasapuolisuus) ja 5. uskollisuuteen (—> lupausten pitäminen, lojaaisuus).

Eettisesti rakentavan palautteen ominaispiirteitä

Palautetta voidaan pitää kaiken oppimisen moottorina. Palautteen saaminen on oppilaan oikeus ja opettajan velvollisuus. Eettisesti rakentava palaute on ilmaistu selkeästi, eli oppilaan ei pidä joutua ponnistelemaan päästäkseen selville mitä opettaja oikeastaan tarkoittaa. Hah, tästä tuli mieleen omakohtainen kokemus ammattikouluajoilta, kun opiskelin lähihoitajakoulussa yläasteen jälkeen. Sairaalaharjoittelujaksolla toimiston seinällä oli kirjekuori, johon sai laittaa palautetta minusta, mutta en olisi itse saanut lukea niitä. Menin kuitenkin lukemaan, ja minua moitittiin siitä opettajalle. Loppuarviointi oli sellainen että odotin ulkopuolella kun ohjaaja ja opettaja arvioivat harjoittelujaksoani. Sen jälkeen minut kutsuttiin sisään ja oli vuorossa itsearviointi. Ilmeisesti nämä kyseiset arvioijat eivät olleet lukeneet Atjosen Hyvä, paha arviointi- kirjaa. Tai tuo kyseinen arviointi tapahtui kyllä jo vuonna 2003, etten ole varma että oliko kirjaa silloin vielä kirjoitettu, mutta luulisi että arvioinnista ylipäätään oli jotain tietoa saatavilla. Ehkä alan pikkuhiljaa päästä yli kyseisestä traumasta, vaikka edelleen joskus käy mielessä että puhuvatko kehittymistäni arvioijat henkilöt oikeasti p:tä sukkieni väristä ;)

Eettisesti rakentava palaute on myös voimaannuttavaa, eli sen tarkoitus on vahvistaa ja lujittaa oppimista. Palautteen määrä ja laatu on myös arvioitava, jotta palaute olisi hallittavissa. Huomio tulisi kiinnittää muutamiin senhetkisen opiskelun kannalta oleellisiin asioihin. Jos opiskelijalla on henkilökohtaiset oppimistavoitteet, arviointi ohjautuu näistä käsin ja on tehtäviin, eli tietoon, taitoihin ja käsitteisiin, suuntautunutta. Hyvän palautteen ominaisuutena on myös että se on kehittävää. Sen lisäksi että annetaan kommentteja tehdystä työstä, sen tulee antaa neuvoja siitä, miten edetä jatkossa ja haastaa oppilas myös itse miettimään ja toimimaan. Hyvään ja eettiseen palautteen antoon kuuluu myös se että palautetta annetaan kirjallisesti sekä suullisesti, ja että sitä annetaan välittömästi, eli se on ajankohtaista, eikä oppilaan tarvitse odotella esim. jakson loppuun saakka saadakseen palautetta.

Arvioinnin tehtävät ja lajit

Arvioinin tehtävät ovat:

1 Toteava tehtävä: Kertoo oppimisen senhetkisen tilan (esim.  ylioppilaskirjoitukset)

2 Ennustamisen tehtävä: Arviointi antaa tietoa joka auttaa ennakoimaan oppimisvaikeuksia tai selviytymistä seuraavasta luokasta

3 Ohjaava tehtävä: Kun tietää miten tämänhetkisiin tavoitteisiin on päästy, se auttaa tavoitteiden suunnittelua jatkossa

4 Motivoiva tehtävä: Kun ihminen saa arvioinnin kautta palautettetta saavutuksista ja vielä tavoiteltavista asioista, se pitää yllä aktivaatiota ja kannustaa jatkamaan.

Arvioinnin lajit:

1 Diagnostinen arviointi: Tarkoitus on selvittää oppimisedellytyksiä ja mitä oppilaat jo tietävät asiasta ennen opetuksen alkua. Menetelminä käytetään testejä, opettajan laatimia kokeita, kyselyitä, itsearviointia, keskustelua ja havainnointia. Diagnostisessa arvioinnissa toteutuu arvioinnin toteava ja ennustava tehtävä sekä jossain määrin ohjaava tehtävä.

2 Formatiivinen arviointi: Kertoo opiskelun aikana oppilaalle, miten hän on kehittynyt, jotta tämä voi ottaa jakson loppuosan opiskelussa huomioon saamansa palautteen.Tarkoitus on ohjata ja motivoida oppimista ja menetelminä käytetään opettajan kyselyitä/ arviointikeskustelua, kotitehtäviä, kokeita, päiväkirjaa, portfoliota. Formatiivinen arviointi toteuttaa erityisesti arvioinnin ohjaavaa tehtävää.

3 Summatiivinen arviointi: Kokoaa, ennustaa ja arvioi oppimistuloksia ja on perinteisin arviointityyppi. Siinä toteutuu arvioinnin toteava ja ennustava tehtävä. Monet tutkijat ja arvioinnin asiantuntijat suhtautuvat kriittisesti summatiiviseen arviointiin siksi, ettei se tarjoa ajoissa palautetta oppimisen ohjaamiseen ja motivoimiseen. Usein oppilaat ovat kuitenkin kiinnostuneita vain summatiivisesta arvioinnista, eivätkä he osaa hyödyntää formatiivista arviointia.

Kirjassa ei sanottu minkä arvioinnin lajin tehtävä on motivoiva, mutta ehkä se tehtävä kuuluu kaikille lajeille.

Luennolla puhuttiin myös koulutuksen luenteesta. Se on jaettu kahteen osaan: deskriptiiviseen ja normatiiviseen. Deskriptiivisyys tarkoittaa objektiivista asian tai ilmiön kuvailua, mitä esimerkiksi tiedetään opetuksesta. Se on tietoon ja tutkimukseen perustuvaa informaatiota, joka ei ota kantaa. Normatiivinen ottaa kantaa siihen, millaista on hyvä opetus. Se määrittää tavoitteet ja antaa ideologisia ohjeita ja suosituksia (koulutuspolitiikka).

Arvioijan keskeiset hyveet

Sekä luennoilla että tenttikirjassa on kuvailtu eettisesti hyvän arvioijan ominaispiirteitä. Kurssilla niitä lähestyttiin hyve-eettisestä näkökulmasta ja perustuen Aristoteleen klassisiin tarkasteluihin. Hän hahmotteli moraalisesti merkittäviä luonteenpiirteitä kultaisen keskitien periaatteen avulla. Aristoteles ajatteli että liian paljon tai liian vähän mitä tahansa ominaisuutta on pahasta, joten tasapainoilu keskivälillä on tärkeää.

Robert Starrattin (2003) mukaan eettisellä persoonalla on kyky autonomiaan, yhteydessä oloon ja itsensä ylittämiseen. Autonominen henkilö ei toimi rutiininomaisesti tai pelosta tai velvollisuudesta, vaan hän valitsee itse ja ottaa vastuun teoistaan. Hän kykenee myös arvioimaan mikä on oikein ja sopivaa tietyssä tilanteessa. Autonominen opettaja ei esimerkiksi parantele todistusnumeroita koulun johdon tai oppilaiden huoltajien painostuksesta. Suhteessa olemisen kyky tarkoittaa sitä että kykenee kuuntelemaan, tekemään selkiyttäviä kysymyksiä ja aistimaan ilmapiirin sosiaalisia viestejä. Itsensä ylittämisessä on kyse siitä, että yrittää tehdä jotain sellaista jota ei ole ennen tehnyt, että osaa ajatella elämäänsä suhteessa johonkin toiseen (asettua toisen asemaan) ja jonkin sankarillisen tavoittelemisesta (tärkeää on ymmärtää toisten tarpeet).

Millainen on hyvä opettaja?

Tehokkaan opettajan useimmiten mainitut ominaisuudet ovat:

• hän on järjestelmällinen ja tunnit on hyvin suunniteltu

• käytännöllinen, oppiaiheet ovat sidoksissa oikeaan elämään

• kannustaa oppilaita kysymään ja ilmaisemaan mielipiteensä

• on innostunut opetettavasta aiheesta

• helposti lähestyttävä ja ystävällinen

• kiinnostunut oppilaiden menestymisestä

• huumorintajuinen

• ammattitaitoinen

Arviointi ja tavoitteellinen oppiminen

Oppimisen arviointi ei ei ole kovin yksinkertaista, ja tämä asettaa eettisen haasteen opettajalle. Arvioija joutuu tekemään päätelmiä oppimisesta ulkoisten havaintojensa mukaan, vaikka opiskelijan teot eivät ole aina samat, mitä arvioija näkee hänen tekevänsä. Arvioinnin ydinkomponentit ovat:

1 Yksilöiden oikeuksia korostava etiikka: kognitio. Oppilaat pitää saada oppimaan käyttämään mieltänsä oikein (Pam Christien). Oppilaita on rohkaistava tiedon rakentamiseen, syvälliseen ymmärtämiseen ja monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen

2 Oikeudenmukaisuutta korostava etiikka: havainnointi. Opettajan pitää oppilaiden jatkuvan havainnoinnin ja ajattelua virittävien kysymysten avulla seurata oppilaiden prosesseja. Ei ole oikeudenmukaista arvioida heitä samalta viivalta, koska oppilailla on erilaisia ennakkotietoja ja käsityksiä. Myös monipuolisen opetuksen ja sen arvioinnin vaatimukset ovat tärkeitä, koska erilaiset opetusstrategiat sopivat erilaisiin aiheisiin ja erilaisille oppilaille eri tavoin.

3 Seurauksia korostava etiikka: tulkinta. Oppilaita osallistetaan pohdintaan, eikä heitä jätetä passiivisiksi opettajan arvioinnin vastaanottajiksi. Oppilaille kehittyy omistajuus oppimiseensa jos opettajat ottavat heidät mukaan tavoitteiden asetteluun —> vastavuoroisuuden eettinen periaate (Brooks, 2002).

Ihmis- ja kasvatuskäsitys opettajan tekemän arvioinnin vaikutteena

Kasvatuskäsitys sisältää opettajan normatiiviset oletukset, periaatteet, uskomukset ja arvot, jotka ohjaavat hänen opetustaan. Niihin kuuluu mm. kasvatustavoitteet, hyväksi koettu pedagogiikka, oppijaa koskevat mielikuvat, oppilaiden oppimiselle antama sosiaalinen merkitys, opetussuunnitelmaa koskevat mielikuvat, opettajan tehtävää koskevat mielikuvat sekä käsitys oppilaalle tärkeimmistä tiedoista ja taidoista. Kasvatuskäsityksellä on monenlaisia käytännön vaikutuksia sen mukaan, miten opettaja suhtautuu oppimiseen, opettamiseen ja arviointiin. Jos opettaja näkee esim. oppilaan kognitiivisen edistymisen tärkeäksi, hän saattaa mieltyä osaamisen mittaamiseen mahdollisimman täsmällisillä kokeille. Jos hän puolestaan pitää tärkeänä itseluottamuksen vahvistumista sosioemotionaalisesti keskeneräisillä oppilailla, hän todennäköisesti hyödyntää säännöllistä formatiivista arviointia. Joku opettaja saattaa kantaa huolta lahjakkaiden oppilaiden puolesta, toisia askarruttaa heikkojen oppilaiden koulumenestys.

Kasvattaminen ja arviointi ovat inhimillistä työtä, jossa arvoilta ei yksinkertaisesti voi välttyä rationaalisella päätöksellä toimia arvovapaasti. Opettaja vaikuttaa jopa enemmän sillä, mitä hän on, kuin sillä, mitä hän sanoo. Siksi oleellista on tiedostaa arvonsa, jotta arviointi voisi tapahtua oikeudenmukaisesti.

karvi.fi = Kansallisen koulutuksen arviointikeskus

1. RYHMÄTAPAAMINEN:

Pohdittiin ja keskusteltiin millaisia taitoja lapset tarvitsevat 2000- luvulla?

- sosiaaliset taidot, vuorovaikutus, tunneilmaisu, itsetuntemus

- uteliaisuus, halu ja into oppia

- kyky havainnoida, kyky ”kummastella”

- käytännön taidot, kädentaitoja, taito- ja taideaineet

- suvaitsevaisuus, kulttuurien ja uskontojen ymmärrys, ”arvo— osaaminen”, moninaisuuden ja erilaisuuden kohtaaminen

- ”arjenhallinnan taidot”, käytöstavat

- luku- ja laskutaito, kielitaito

- medialukutaito, mediakriittisyys, informaationkäsittely, 

- lähdekritiikki

- luova ongelmanratkaisu, poikkitieteellisyys, koknaisvaltainen 

- ajattelu

Tarvitaan kuitenkin myös jonkun asian hallinta

Yltäkylläisyys

Ope kertoi tarinan kivenhakkaaja John Henrystä. Kannattaako teknologiaa vastaan taistella?

Teknologia+ informaatioteknologia käyttöön

Aasia (luovuus) mikä on suomalaisen työn lisäarvo intialaiseen nähden

Kantin kategorinen imperatiivi

Nikomakhoksen etiikka

Pohdittiin mikä on Atjosen pääajatus artikkelissa? (itse en ollut vielä lukenut artikkelia)

- kilpailullisuus ei auta yksilöä kisaaman kovemmin

- palautteen tulee olla asiallista, oppilasta ei voi miellyttää

2. RYHMÄTAPAAMINEN

Korjattiin kokeita ja mietittiin yhdistäviä tekijöitä mitä vastauksista pitää ilmetä että saa pisteen. Korjaaminen ja pisteyttäminen oli yllättävän vaikeaa, koska vastaukset olivat niin erilaisia. Jotkut vastaukset olivat todella pitkiä ja hyviä, mutta ne eivät ihan liittyneet kysymykseen .