Johdanto
Tämä essee pohjautuu Yrjö Engeströmin teokseen Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä, 2004. Tuon esille Engeströmin näkemyksiä oppimisen tasoista, ekspansiivisesta oppimisesta, oppimissyklistä, ristiriidoista ja rajanylityslaboratoriosta. Yritän myös peilata syklimallin eri vaiheita omiin kokemuksiini työskennellessäni kotihoidossa.
Oppimisen eri tasot
Yrjö Engeström on tehnyt pelkistyksen kuuluisan oppimista tarkastelleen teoreetikon Gregory Batesonin teoriasta, jossa hän jakaa oppimisen eri tasoihin. Oppimisen perustaso on omaksuvan oppimisen taso. Tämän tason oppiminen on yleensä edellytys elämässä ja työssä selviytymiselle. Työssä muodostetaan standardeja ja rutiineja, joten kaikkea ei aina tarvitse alkaa pohtia alusta. Toisen asteen oppiminen on astetta tietoisempaa. Aina rutiinit eivät riitä, vaan työssä voi tapahtua odottamattomia häiriöitä tai yllätyksiä, jotka täytyy ratkoa. Työprosesseissa voi olla häiriöitä, jotka vaativat useamman saman prosessin parissa työskentelevän yhteistä pähkäilyä ja oppimista. Toisen tason oppiminen on siis astetta yhteisöllisemmän oppimisen paikka. Ylimmällä tasolla on ekspansiivinen oppiminen. Vaikka päivittäiset toiminnot sujuvat vielä ykkös- ja kakkostason oppimisella, se ei kuitenkaan aina välttämättä riitä. Kilpailukyvyn ja toimivuuden säilyttämiseksi tarvitaan ajoittain koko toimintaperiaatteen kyseenalaitamista, jonka tuloksena voi olla toimintaperiaatteen ja kontekstin laajentaminen ja muuttaminen ilmenneiden ongelmien hallitsemiseksi, niin sanottu ekspansiivinen oppiminen tai koko toimintakonseptin uudistaminen. Ykkös- ja kakkostasolla voidaan kärjistäen kysyä: ”Teemmekö asiat oikein?”. Kolmostasolla kysymys kuuluu: ”Teemmekö oikeita asioita?”.
Se, millaista oppimista tarvitaan riippuu organisaation historiallisesta kehitysvaiheesta. Tulisiko omaksua vallitsevaa, ihan hyvää käytäntöä, onko nykykäytännössä häiriöitä mitä pitäisi ratkaista, vai pitäisikö lähteä pohtimaan kokonaan uutta toimintatapaa. Sitä missä historiallisessa kehitysvaiheessa toiminnassa ollaan menossa, voidaan kuvata ekspansiivisen oppimisen syklimallilla.
Ekspansiivinen oppiminen ja syklimalli
Yrjö Engeström esittelee kirjassaan ekspansiivisen oppimisen syklimallin, joka etenee moniaskelisena kehänä, eli oppimissyklinä. Sen avulla voi kuvata työtoiminnan historiallista kehitysvaihetta ja selvittää millaista oppimista kussakin tilanteessa tarvitaan. Sykli ei etene suoraviivaisesti, vaan ajoittain törmätään yllättäviin esteisiin ja joudutaan ottamaan askelia taaksepäin. Ekspansiivisen oppimissyklin etenemistä voidaan kiihdyttää ja tiivistää rajanylityslaboratorion menetelmällä. Rajanylityslaboratorion idea on, että useat eri organisaatioissa toimivat kokoontuvat yhteen erittelemään ristiriitojaan, ja suunnittelemaan niille ratkaisuja. Oppimissykli ei kuitenkaan tule valmiiksi laboratorioprosessin aikana, vaan vasta kun uusi toimintamalli on vakiintunut käytössä. Pysyviin toimintatavan muutoksiin johtavat oppimissyklit kestävät jopa vuosia. Engeström kirjoittaa, että ekspansiivisen syklin askelet ovat yhteisiä oppimistekoja, jotka muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Mikään niistä ei yksin takaa uuden laajemman kohteen muodostumista. Mietin, että mitä tämä yhteinen tarkoittaa. Luulen että tällä yhteisellä tarkoitetaan sitä, että työyhteisön/ organisaation jäsenet osallistuvat siihen yhdessä, jotta mukaan saadaan erilaisia näkökulmia, ja jokainen osallistuja sitoutuu toiminnallaan edesauttamaan oppimista, uuden toimintamallin syntymistä ja toiminnan kohteen laajenemista. Kaikki rajanylityslaboratoriossa tapahtuvat teot eivät kuitenkaan ole ekspansiivisia, eivätkä suoraan edesauta toiminnan kohteen laajenemista, vaan ongelmat saatetaan torjua ja nykyistä käytäntöä puolustaa.
Oppimissykli käynnistyy tarvetilavaiheesta. Se on vaihe jossa työssä alkaa esiintyä epämääräistä oirehdintaa, esim. runsaasti sairaspoissaoloja, väsymistä tai huonoa kysyntää. Tarvetilassa ei välttämättä osata vielä selittää, mitä toiminnassa tarvisi tehdä tarkalleen ottaen. Tarvetila voi johtaa vanhan toimintatavan kriisiytymiseen. Se voi johtaa niin pahaan umpikujaan, että on tavallaan vain kaksi vaihtoehtoa; joko toiminnan lopahtaminen kokonaan tai sen radikaali uudistaminen. Tällaisissa tilanteissa organisaatiossa päädytään tilanteeseen jossa on pakko alkaa hakea uusia toimintavaihtoehtoja, luoda uusia toimintamalleja. Syklin neljännessä vaiheessa uusia ratkaisuideoita kokeillaan käytäntöön, ja jos ne todetaan toimiviksi, toimintaa muutetaan. Syklin viidennessä vaiheessa tästä uudesta toimintatavasta muodostuu uusi rutiini. Syklimalli haastaa perinteisen lineaarisen näkemyksen organisaation muutostilassa, jossa muutos etenee alkutilasta muutoksen kautta lopputulemaan. Syklimallissa ekspansiivinen oppiminen, eli muutossykli, voidaan nähdä jatkuvaksi edestakaisin liikkeeksi.
Ristiriidat
Ekspansiivisen oppimisen sykliin liittyy ristiriidan käsite. Engenströmin ajatus on, että toiminnan kehittyminen tapahtuu ristiriitojen ratkaisemisen tai hallitsemisen kautta.
Hän määrittelee ristiriidan käsitteen siten, että se on toimintajärjestelmässä tapahtunut muutos, joka voi ilmetä häiriöinä, katkoksina, aukkoina ja innovaatioyrityksinä joiden taustalla on muutoksen aiheuttamia ristiriitoja. Ristiriidat ovat toimintajärjestelmän sisällä, sinne kerääntyneitä tai eri toimintajärjestelmien välille kertyneitä jännitteitä. Ristiriidoilla on keskeinen rooli toimintajärjestelmän muutoksen ja kehityksen lähtökohtana. Oleellista onkin miten niihin suhtaudutaan, sillä ristiriitaa ei pidä käsittää välttämättä negatiivisena asiana.
Hän määrittelee ristiriidan käsitteen siten, että se on toimintajärjestelmässä tapahtunut muutos, joka voi ilmetä häiriöinä, katkoksina, aukkoina ja innovaatioyrityksinä joiden taustalla on muutoksen aiheuttamia ristiriitoja. Ristiriidat ovat toimintajärjestelmän sisällä, sinne kerääntyneitä tai eri toimintajärjestelmien välille kertyneitä jännitteitä. Ristiriidoilla on keskeinen rooli toimintajärjestelmän muutoksen ja kehityksen lähtökohtana. Oleellista onkin miten niihin suhtaudutaan, sillä ristiriitaa ei pidä käsittää välttämättä negatiivisena asiana.
Oppimissyklin alun kyseenalaistamisvaiheessa ristiriitojen takana on ensimmäisen asteen ristiriita. Se on toimintajärjestelmän osissa ilmenevä ristiriita, joka liittyy käyttöarvon ja vaihtoarvon väliseen jännitteeseen. Se ilmenee osanottajille toiminnan häiriöinä, epäonnistumisina ja tyytymättömyyden aiheina. Olen itse työskennellyt useamman vuoden kotihoidossa, ja mietin että voisiko kyseisestä ristiriidasta olla esimerkkinä se, että ns. välitöntä työaikaa, eli asiakkaan luona vietettävää aikaa haluttiin jatkuvasti lisätä samaan aikaan kun toimistotöiden määrä kasvoi. Työaika ei kuitenkaan lisääntynyt, mutta sen sijaan työntekijöille kertyi jatkuvasti ylitöitä. Ylitöitä ei kuitenkaan mielellään maksettu rahana, vaan suositus oli että ne otetaan pikku hiljaa takaisin lähtemällä aikaisemmin pois töistä, mutta ei kuitenkaan niin että se haittaa töitä. Jotkut ottivat ylitöitä takaisin lähtemällä 15 minuuttia aikaisemmin pois töistä silloin kun pystyi. Ne mitä ei ehtinyt ottaa maksettiin kyllä rahana.
Toisen asteen ristiriidat ovat toimintajärjestelmän osatekijäiden välisiä jännitteitä, jotka ovat kärjistyneet analyysivaiheessa. Tällainen tilanne voi tulla jos toiminnan kohde on muuttunut niin, ettei vanhoilla työvälineillä enää pystytä hallitsemaan sitä. Engeströmin rajanylityslaboratoriossa havaittin, että ongelmat kärjistyvät nimenomaan moniongelmaisilla, pitkäaikaissairailla lapsilla. Se että käytössä olevat välineet eivät riitä monimutkaisten ja kalliiden hoitokokonaisuuksien hallintaan, johtaa taillaisiin toisen asteen ristiriitoihin. Mietin, että voisiko sopiva esimerkki kotihoidosta olla se että kotihoidon asiakkaiksi päätyi välillä henkilöitä, jotka eivät hyötyneet kotihoidon tarjoamista palveluista; palvelut eivät olleet joko riittäviä, tai asiakkaat olisivat tarvinneet enemmänkin seuraa. Näitä ensin mainittuja tilanteita tapahtui varsinkin silloin, kun pitkäaikaisosastoja lakkautettiin ja sairaalahoitoon pääsyä vaikeutettiin.
Kolmannen asteen ristiriitoihin johtaa se, kun uutta toimintamallia kehitettäessa ja käyttöön otettaessa vanhat työtavat ja rakenteet törmäävät yhteen uuden mallin kanssa. Siihen liittyy keskeisesti myös muutosvastarinnan ajatukset. Kun jossakin organisaatiossa kehitetään jotain uutta, menee pitkän aikaa että vanha toimintatapa haraa uutta vastaan. Esimerkki kotihoidosta voisi olla se kun kotisairaanhoito ja kotipalvelu yhdistyivät; pitkän aikaa oli epäselvää mitkä tehtävät kuuluivat kenellekin ja siihen, että lähi- ja perushoitajat saivat lääkkeenjako-, haavanhoito-, ym. -luvat. Toinen esimerkki on siirtyminen sähköiseen potilastietojärjestelmään; kirjaamista ja tilastointia tehtiin jonkin aikaa sekä paperille että sähköisesti.
Neljännen asteen ristiriidalla Engeström viittaa eri toimintajärjestelmien välisiin ristiriitoihin. Sellaisia voi esiintyä esimerkiksi jos työpaikalla yhdellä osastolla kehitetään joku uusi toimintatapa, mutta viereisellä osastolla noudatetaan vanhaa toimintatapaa ja kun nämä kaksi osastoa tekevät yhteistyötä tulee jännitteitä uuden ja vanhan tavan välille.
Rajanylityslaboratorio
Kerron vielä vähän lisää rajanylityslaboratoriosta, sillä Yrjö Engeströn kuvaa sitä teoksessaan paljon esimerkkien kera. Kuten jo mainitsin, siinä siis kootaan yhteen useamman organisaation toimijoiden erittelemiä ristiriitoja, ja suunnitellaan niille ratkaisuja. Tätä varten tarvitaan erityinen tila, tarkoitusta palvelevat välineet sekä tiivis etenemissuunnitelma. Rajanylityslaboratorio voi esimerkiksi kokoontua kymmeneen viikottaiseen istuntoon, joista kukin kestää vaikka kaksi ja puoli tuntia. Laboratoriossa lähdetään todellisista ongelmatapauksista, ja käsiteltäviä aiheita voidaan työstää esim. kolmen pinnan tai seinätaulun avulla. Yksi niistä on muutoksen suurten linjojen ja vision kehittelyä ja mallintamista varten. Toinen pinta on konkreettisten ongelmien, esimerkkitapausten ja kokemusten esittämistä, erittelyä ja ratkomista varten. Kolmas pinta on varattu esiin tuleville ongelmille, ideoille ja ratkaisuille, jotka siirretään käsiteltäviksi myöhemmin.
Ongelmia voidaan esittää rajanylityslaboratoriossa esimerkiksi video-otteilla, haastatteluilla ja sairaskertomuksilla, joita kukin organisaation edustaja vuorollaan kommentoi. Joku toimii kirjurina ja kirjaa puheenvuorojen oleellisen sisällön seinätauluille. Alussa pyritään vallitsevien toimintatapojen kyseenalaistamiseen ja analysointiin. Tämän jälkeen käydään analysoivaa ja yleistävää keskustelua tapausesimerkkien pohjalta. Tarkoituksena olisi laatia malli jonka mukaan kokeillaan työskennellä.
Lähteet
Engeström, Yrjö. Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä
Luentodiat ja videot 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti